26,

minua häiritsee se, etten haluaisi nimittää sitä henkilöä enää äidiksi. minulle sanotaan sitä sanaa lukuisia kertoja päivittäin, minä vastaan siihen nimeen. en tarkoita, että sen pitäisi olla varattu minulle, vaan sitä

että kun lapsi sanoo sen sanan, artikuloi selvästi, kirkkaasti, lapsi sisällyttää siihen sanaan tarpeen, avunpyynnön, luottamuksen, rakkauden, ja siihen sanaan vastataan muuttamalla poissaolo läsnäoloksi, poiskatsominen suoraksi katseeksi, hiljaisuus ääneksi, joka vastaa. äiti. niin. äiti. ottaa syliin. äiti. antaa ruokaa. äiti. tekee sen tuhansia kertoja. aina.

minä en halua sanoa äidiksi poissaoloa, kylmyyttä, selkää, silmiä, jotka karttavat katsetta, ääntä joka vastaa pyyntöön kuin pyyntöön “et sää siihen kuole” -

siksi minun on nyt ymmärrettävä, että äiti on vain sana, viite tai osoitus. mutta lapselleni, tyttärelleni, se on ensimmäinen.