25,

yritin puhua joskus näistä ongelmista äidille. hän keskeytti koko ajan.

hän oli äärimmäisen oikeassa koko ajan. hän on oikeassaolemisen ekstremisti, sen lajin idealisti, hän ei koskaan tule alas norsunluutornistaan, koska sen kaatuminenkin todistaisi, että hän on ollut oikeassa koko ajan; ergo -> se ei voi kaatua.

yritin sanoa että – - -  ja hän keskeytti, koska olin aina ollut väärässä, olen aina ollut vääristymien ekspertti, olen valehdellut siitä saakka kun ensi kerran itkin nälkääni ja minua ei saanut hiljaiseksi millään

yritin vielä sanoa, koska kysymys on lopultakin minun elämästäni, äiti, minun! siitä, että minä täällä elän perheeni kanssa tavallani, sinä siellä elät myös tavallasi, ja minua ei kiinnosta se tapa, elä miten elät, ja minäkin elän suhteessa sinuun miten elän, ja välillä tapaamme, ja vaihdamme kuulumisia, ja meillä on ihan mukavaa kun on kesä ja aurinko paistaa tai kun on joulu ja sataa lunta ja järjestämme vähän mukavaa lastenlapsille yhdessä ja sitten eroamme ja soittelemme joskus ja vaihdamme kuulumisia ja sovimme kesästä ja talvesta ja vierailuista ja järjestämme vähän

mutta kuten yritin sanoa, minä elän kuten elän. minä en pukeudu yksiväriseen, koska sinä haluat. minä en käytä sitruunantuoksuista ainetta astianpesukoneessa, koska sinä haluat. minä en hanki rivitaloa, koska sinä haluat. minä en osta uusia kenkiä, koska sinä haluat. minä en säilytä astioita siinä kaapissa, jonne sinä ne laitoit. minä en anna lapselleni särkylääkettä kun sinä määräät. minä en aio antaa sinun tehdä niin, koska olen kuullut, että teet muiden ihmisten elämän hyvin vaikeaksi kun minä en anna sinun järjestää astiakaappiani miten haluat tai ostaa lapsilleni mitä krääsää haluat.

toivottavasti luet tätä. äiti?