24,

olen kuunnellut hiljaista musiikkia. olen katsonut vuoden etenemistä, näen miten joulu painaa ihmisten jaloissa. se painaa häntä, tiedän sen mutta minä haluan vain olla hyvä äiti tässä tilassa, jonka olen nyt saanut raivatuksi. seison siinä vähän surullisena, rikkinäiset saappaat jalassa, koska heitin äidin antamat saappaat pois – niistä tiukkui ilkeys joka askeleella, ei mitään kasvaisi siinä metsässä jonne minä olisin niissä saappaissa kulkenut. annan tyttäreni helistä, pienenpuhettaan.

sanoin jotain lahjoista muutama merkintä takaperin. palasin tänne, koska muistin sanoneeni jotain. olen hankkiutunut eroon monista lahjoista, joita en ole koskaan pyytänyt. en ole ottanut vastaan mitään tavaroita, joita en ole pyytänyt. en ole pyytänyt mitään. paitsi hiljaisuutta, täydellistä vaikenemista, jokaiselta, joka kuljettaa niitä viestejä tänne – kuuletteko! sinä, joka luet, älä koskaan tuo tyttärelle viestiä äidiltä, rikot sydäntä sinäkin siten.