20,

lahjan antaja valtaa palan esinemaailmasta. en sanoisi merkitystä pieneksi, muistathan miten ihmeellisiltä tuntuivat esineet lapsena. sitä harvoin aikuinen ymmärtää.

minun äitini on ollut aina ihminen, joka liittää kiintymyksensä kalliisiin esineisiin. tyylikkäisiin. hän oli vähällä heittää pois turistiesineen, jonka toin ainoalta ulkomaanmatkaltani. se on minun ainoa turistiesineeni ja se on halpa, halpaa tekoa, ja vieras kaikkien silmille. pienikin se on mutta se sisältää rakenteen, joka piirtyy täsmällisesti ja maagisesti kuin helmivene. en odota ymmärrystä aarteelleni mutta en odota sen katoamistakaan.

siksi minä ajattelen sitä kelloa vielä. lapsen ilmeen takia. tavaroiden antaminen ei ole tärkeintä mutta tärkeää se on silloin, kun joku esine on tarpeellinen ja tulee rakkaaksi.

pelkään, että kellot katosivat molemmat, koska lapsi aisti taistelun. minun kelloni, vai sinun kellosi?

luulin, etten antanut minkään näkyä päälle.